広島と宮島

14.12.

Itsenäisyyspäivä tuli vietettyä OUSSEP ”luokkaretkellä” Hiroshimaan (広島) ja Miyajimaan (宮島). Shima tarkoittaa saarta, hiro tarkoittaa leveää ja miya temppeliä, eli kävin leveällä saarella ja temppelisaarella. Bussissa istumista olikin sitten iloiset 5 tuntia suuntaansa, mutta aika kului ihan mukavasti univelkaa maksellessa molempien aamujen aikaisen herätysten ansiosta. Hiroshimassa vierailimme atomipommin muistoaukealla. Saimme kuulla omakohtaiset kokemukset atomipommin pudotuksen tapahtumista, tuolloin 8-vuotiaalta Ogura-rouvalta. Räjähdyksen tapahtuessa hän oli noin kolmen mailin päässä räjähdyksen keskipisteestä ja oli silti lentänyt useita metrejä ilmassa räjähdyksen paineaallosta. Olen aina jotenkin elänyt harhaluulossa, että atomipommi on vain yksi suuri räjähdys, joka tuhoaa hirmuisen ison alueen, mutta sen jälkeen kunhan välttää räjähdysalueen säteilyä kaikki on ihan okei.

Tarun mukaan 1000 kurkiorigamia taiteilemalla toiveesi toteutuu.
Tämän vuoksi eräs japanilainen niitä rupesi tekemään pommituksen jälkeen. 

Siinä sitten kuuntelin suu auki tarinaa tapahtuman jälkeisistä tapahtumista, jotka maksoivat säteilystä tietämättömille japanilaisille tuhansia ihmishenkiä. Suuremmilta vammoilta välttyneet ihmiset auttoivat parhaan kykynsä mukaan niitä, joilta lämpöaalto oli repinyt ihon riekaleiksi ym. vammoja, kuolleitakin piti ryhtyä hautaamaan ja tuhoutunutta kaupunkia raivaamaan. Vammautuneet pyysivät vettä, jota heille ei saanut antaa (liekö säteilystä saastunut). Kuolleita polttohautaavat ihmiset altistuivat ruumiista syntyvälle säteilylle ja kuolivat siihen. Kaupungin raivaamiseen lähteneet yläasteikäiset myös menehtyivät säteilyyn. Taivaalta satoi mustaa vettä, jota epätoivoisimmat yrittivät myös juoda pahimpaan janoonsa. Aika karua settiä 8-vuotiaalle koettavaksi. Nainen oli kuitenkin ihan hyväntuulinen ja kertoi haluavansa jakaa tarinansa, ettei koskaan vastaavaa tapahtuisi kenellekään. Koskettava paikka kyllä vierailla. Kelikin oli viilentynyt sen verran, että saatiin ihan lumisadetta omaksi ja muiden iloksi, osa näki lunta ensimmäistä kertaa elämässään, vaikka melkein tuo olisi räntäsateestakin mennyt.

Muistoaukion läheiseen puistoon
haudattiin suuri määrä ihmisiä.

Räjähdyspaikasta pystyyn jäänyt rakennus
on jätetty pystyyn.

Hiroshima

Vietimme yötä japanilaistyylisessä hotellissa, saimme illalliset ja aamiaiset perinteistä ruokaa, kävimme hotellin onsenissa kylpemässä ja koulun henkilökunta oli järjestänyt karaokea illan kuluksi. Aamulla matka starttasi kahdeksalta kohti Miyajimaa. Saari on ollut japanilaisille tärkeä hengellinen keskus ja ennen kävijämäärän kasvamista siellä sijaitsevaan tärkeimpään temppeliin kuljettiin vedessä olevan torii-portin kautta veneellä. Ikävä kyllä oppaan ohjaamasta kierroksesta huolimatta yksityiskohtia ei hirveästi jäänyt mieleen. Kiersimme saaren tärkeimmät nähtävyydet, jotka kilpailivat huomiosta saarella tallustelevien villien kauriiden kanssa. Kauriit yrittivät näpistää käsistä kaikkea syötävän näköistä tavaraa; paperia, muovipusseja jne. Hienoin nähtävyys oli kyllä tuo veden päälle rakennettu temppeli. Vedessä seisovalla portilla on korkeutta lähes parikymmentä metriä. Opaskierroksen jälkeen omalle haahuilulle annettiin aikaa vielä tunti, jonka aikana lähinnä kiertelin ”kauppakatua”, josta pystyi maistelemaan paikallisia erikoisuuksia, kuten isoja simpukoita suoraan kuoresta ja lehden muotoista red bean-täytteistä leivonnaista, jota myytiin pitkin katua. Tämän jälkeen siirryttiin jo lautalla takaisin vastarannalle, vedettiin perinteinen japanilainen lounas ja lähdettiin jo huristelemaan takaisin kohti Osakaa. Viikon päästä olenkin jo Suomessa joulunviettopuuhissa ja vielä pitää käydä ainakin Kobessa ihmettelemässä jouluvaloja ja joululahjoja shoppailemassa.

Erään pariskunnan häät oikealla päätyivät turistien nähtävyydeksi.