明けましておめでとうございます

9.1.2015

Noniin aika palailla taas linjoille! Akemashite, omedetou gozaimasu, hyvää uutta vuotta kaikille. Viime vuoden puolella tuli vielä käytyä Kobe Illumination –tapahtumassa, jossa osa kaupungista valaistaan muistona Kobessa -95 tapahtuneelle suurelle maanjäristykselle. Kobe itsessään oli todella länsimaalaisen näköinen kaupunki eikä sitä ehtinyt erityisemmin tutkia. Tapahtumasta itsestään ei ole paljoa muuta kerrottavaa, kuin että maanantainakin paikalla oli väkeä kuin pivossa. Muuten kuvat kiteyttävät varmaan tapahtuman sisällön aika hyvin. Kävin myös vielä elokuvissakin katsomassa Naruton uuden animeleffan, mutta ei siitä puheesta yksinkertaisia lauseita lukuunottamatta paljoa selkoa saanut. Joulu tosiaan tuli vietettyä perheen kesken Suomessa, mikä oli luonnollisesti aivan mahtavaa, mutta samalla myös lyhyt kääntyminen aiheutti samalla murhetta siitä, että piti vielä lähteä takaisin. Uudeksi vuodeksi palasin sitten jälleen Japanilandiaan. Säiden suhteen meni kyllä hauskasti, kun Suomeen saapuessa alkoi samantien pakastaa (Japanissa mentiin yli kymmenen asteen pitkästä aikaa) ja heti palaamisen jälkeen molemmissa paikoissa päästiin takaisin nollan tuntumaan ja tänne saatiin lumisadetta. Hetken oli olo kuin milläkin pakkasukolla.

Japanilainen uusi vuosi poikkeaa kovasti länsimaisesta siinä, että kyseessä ei ole mitkään megaluokan bileet vaan enemmänkin perheen kanssa vietetty hiljainen juhla, mikä muistuttaa ehkä lähemmin joulua. Temppeleillä piisaa vilinää erilaisissa rituaaleissa kolmen päivän aikana mitä uuden vuoden juhlinta täällä kestää alkaen sen vaihtumisesta. Oma vuosi vaihtui sitten kaveriporukassa Osakan keskustassa, jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan kannattanut jollekin temppelille mieluummin etsiytyä, sillä H-hetkellä ei sitten kaupungissa tapahtunut yhtään mitään, ei yhden yhtä rakettia tai mitään. Onnistui se hevosen vuodesta vuohen vuodelle siirtyminen näinkin. Uuden vuoden päivänä kävin lumisadetta uhmaten kääntymässä lähimmällä temppelillä. Mitään sen suurempaa en päässyt paikan päällä seuraamaan, mutta tunnelma oli mukavan harras ihmisten kiertäessä alttarilta toiselle rukoilemassa ja papitkin hymyilivät ystävällisesti ihmettelevälle länkkärille. Takaisin temppeliltä kävellessä vastaantulija toivotti hyvät uudet vuodet ja sanoi että kylmä on eikös vain. Eihän tämä vielä mitään! totesin.

Vuoden ensimmäinen viikko vierähti aika mitääntekemättömissä merkeissä jet lageissani. Uuden vuoden yö tuli pakon edestä vietettyä aamuun asti keskustassa, kun junat eivät kulkeneet, joka sitten pisti koko unirytmit ihan sekaisin ja teki sen verran väsyneeksi, että mitään ihmeellistä ei tullut kehiteltyä. Suunnittelin kuitenkin ensi torstaina tapahtuvaa viiden päivän Seoulin reissua. Odotan innolla. Suurin osa kursseista alkaa olla tammikuun lopussa jo paketissa, mikä tarkoittaa sitten, että tänä viikonloppuna pakerran ulos kansainvälisen bisnessuunnitelmani, parin tuhannen sanan esseen ilmastonmuutoksen hoitamisesta ja valmistelen esitykseni wallpaper groupista ym. läksyt ja lopputyöt vielä ennen lähtöä. Kohta lähden syöttämään opiskelijakavereille hernekeittoa, ruisleipää ja salmiakkia, jotka Suomesta tänne roudasin mukana, saa nähdä saako niitä enää edes sanoa kavereiksi huomenna.