べつに

17.10.14

Viikko jo vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta kirjoittaminen on jäänyt lähinnä siitä syystä, että mitään merkittävää kerrottavaa ei ole tapahtunut. Viime viikonloppu meni päätiloissa sisätiloissa vuoden suurimman taifuunin tultua juuri sopivasti kylään kolmipäiväisen viikonlopun aikaan. Perjantaina kävin ostamassa itselleni polkupyörän, jonka sotkin sitten Umedasta 13 kilsaa takaisin dormille. Ensimmäinen liikuntasuoritukseksi kutsuttava tapahtuma täällä olon aikana. Pyörä helpottaa liikkumista sen verran, että puoleksi vuodeksikin sellaisen viitsi viidelläkympillä ostaa. Kunnon inttimallia oleva munamankeli siis kyseessä, mutta rullaa kyllä kivasti. Laitan kuvan sitten kun muistan sellaisen ottaa.

Muuten päivät kuluvat omituisella saamattomuudella johonkin aina. Istu puolitoista tuntia luennolla, istu puoli tuntia bussissa, käy syömässä, jauha porukan kanssa tai vastaan tulevan tuttavan kanssa kymmenen minuuttia paskaa, pakerra jotain tehtävää pirstaleisen lukujärjestyksen väleissä ja niin edelleen. Tunnit sijoittuvat sinne tänne yhdeksän ja kuuden välille joten arkisin vapaa-aika  on aika sirpaleista eli mitään suurempaa ei ehdi tekemään. Olen päässyt varmistumaan omasta uravalinnastani oikein olan takaa. Japanin tunnit on suurelta osin hirveää hajotusta vieläkin, kun joka lausetta pitää toistaa koko luokan voimalla kymmenen kertaa ja jotenkin koko touhu tuntuu pedagogisesti tosi alkeelliselta. Siitä on kyllä niin pitkä aika, kun olen viimeksi jonkun kielen lukemista aloittanut, mutta hämärät muistikuvat tuntuvat siltä, että paremminkin tämän homman voisi hoitaa. Pidempään Japanissa asunut irkku James tarjosi lohtua, että kyllä se siitä paranee. Business tunnilla tuli hoidettua esiintyminen pois alta heikolla suorituksella. Note to self: esitykseen pitää oikeasti valmistautua jos osaaminen aiheesta on rajallista, improvisointi ei oikein onnistunut. Kemian tunnit ovat viikottainen valopilkku ja oikeasti huomaa olevansa aiheesta aivan intona. Joillain ihmisillä on vaan tosi oudot perverssit. Nanotieteen sekalaiset aiheet ovat myös olleet hyvin kiinnostavia, kun professorit käyvät kertomassa oman tutkimuksensa aiheista. Muuten ei ole ollut suurempia inho/into –reaktioita minkään suhteen.

Eilen kävin Osaka Brothers and Sisters -yhdistyksen tervetulojuhlassa ja tutustuin useisiin uusiin paikallisiin ja ihmisiin pallon joka puolelta. Itse tapahtuma oli lähinnä isoon halliin kokoontuminen pienillä spiikeillä ja ilmaisella ruoalla/juomalla, joka katosi viidessä minuutissa. Bileet jatkuivat parin tunnin jälkeen kampuksella kaljoittelun kera ja kyllä se uusien ihmisten tapaaminen tässä ympäristössä on vaan jotenkin luontaisempaa, vaikkei joisi tippaakaan. Tuttuja kaiken kaikkiaan tuli japanilaisten lisäksi Singaporesta, Kiinasta, Thaimaasta, Pakistanista, Kroatiasta ja Etelä-Koreasta. Kansainvälisyys on siistiä. Kiinalaisten englanninkielen taito yllättää. Olen erehtynyt useampaakin kiinalaista luulemaan jenkiksi. Myös minua nuoremmat japanilaiset pystyvät käymään keskusteluja kanssani. Joko englanti on vihdoin oikeasti kehittymässä universaaliksi kieleksi pikkuhiljaa tai tässä ympäristössä kohtaa vain kansainvälisesti suuntautuneempia ihmisiä. Huomenna matka alkaa aikaisin (edellisviikoista viisastuneena) aamulla muutaman tunnin päässä sijaitsevalle Koyasanille, joka myös kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin, joten vähän visuaalisempaakin materiaalia on tulossa. Tarkoitus on haahuilla luontoa ja vanhaa hengellistä kulttuuria yhdistelevällä pyhiinvaellusreitillä parisenkymmentä kilometriä.

Havaintoja:

-Asiakaspalvelu on täällä ihan omissa sfääreissään. Kyse on toki kulttuurista, mutta jotkut Suomessa kohdattavista hapannaamoista saisi laittaa tänne oppimismatkalle. Kaupan kassat, ruokalan tädit ja muut ”paskaduuneissa” töitä tekevät ovat suurimmaksi osaksi aina ylitsevuotavan ystävällisiä ja kohteliaita, että itsellekin tulee aina hyvä mieli asioinnin jälkeen.

-Jenkit tuntuvat olevan innokkaita olemaan koko ajan äänessä ja tuomaan itseään esille jo siinä mittakaavassa, että allekirjoittanutta meinaa jo ruveta ärsyttämään. Tosin kyse on vain yksittäistapauksista joten mitään yleistystä ei vielä voi tehdä.

-David suunnitteli periaatteessa koko Koyasanin reissun siellä aiemmin jo käyneenä. Suunnitelma sisälsi parin sivun pdf:än minuutin tarkkoine aikatauluineen, karttoineen ja hinnastoineen.

-Kelikin on täällä alkanut jo viilentyä ja shortsit joutuvat kaappiin homehtumaan kesää odotellessa.