Κ

29.10.

Jälleen vähän aktiivisempi viikonloppu takana. Sunnuntaina kävin katsomassa baseball-matsin Davidin, Edwinin ja näiden OUSSEP-buddyn Kenin mukana Kiotossa. Mistään mestaruusliigan pelistä ei ollut kyse, vaan lukioiden välisen liigan pudotuspeli Kioton oman lukion ja jonkun toisen joukkueen välillä. Koulun asema täällä on hyvin erikoinen verrattuna Suomeen. Jokaisella koululla on todella monissa lajeissa oma joukkue, jotka sitten ottavat toisistaan mittaa erinäisissä kilpailuissa hakien koululleen mainetta ja kunniaa. Sama meininki on myös yliopistoissa, yläasteista en ole varma. Joukkueilla oli myös omista kouluista lähtöisin olevat kannustajat. Vieraspelin kantajoukoilla oli vain bassorumpu ja kolmisenkymmentä kultakurkkua mukana, kun taas kotijoukkueella oli kokonainen orkesteri paikalla. Ihan oikeasti tuubat, lautaset, klarinetit, huilut ja muut. Jokaiselle lyöntivuorossa olevalle pelaajalle oli omat tunnusmusiikkinsa (heikkolaatuinen video). Vieraat pysyttelivät länsimaalaisesti Rocky-tunnareissa ja Smoke on the Waterissa, kun kotijoukkueen kannattajat soittelivat jotain elokuvan soundtrackia eeppisyydellään muistuttavaa. Kotijoukkue oli kevään mestari joten tietysti päädyimme näiden kannattajien leiriin. Baseball itsessään muistuttaa aika suurestikin pesäpalloa; hommaan pääsi pikaisesti kiinni, vaikken sääntöjä sen tarkemmin tiennytkään. Tuntuu kyllä olevan paljon vaikeampi peli lyöjälle verrattuna Suomen serkkuunsa; kahdenkaan pelaajan palloon osuminen kuudella yrityksellä ei ollut itsestään selvää. Pelin kulku oli melko hämmentävää, kun viime vuoden mestari oli pelin puolivälissä häviöllä 4-0. Välissä olleen tauon jälkeen kiotolaiset kuitenkin paukuttivat yhdessä erässä (yhdeksästä) neljä juoksua ja myöhemmissä pari juoksua päälle pitäen vastustajat nollilla ja voittaen siinä rytäkässä koko pelin.

Peli päättyi aikaisin iltapäivällä, joten ei muuta kuin vähän sobaa naamaan ja tekemään vielä pieni kierros Kioton Gionin kaupunginosassa, missä jo aiemminkin tuli käytyä. Tällä kertaa vaan paikat olivat vielä auki ja väkeä oli kuin heinää suovassa (myös kimono asuisia ihmisiä oli ympäriinsä). Japanilaiset lähtevät sankoin joukoin liikkeelle viikonloppuisin, minkä on nyt saanut kantapään kautta todeta. Käveltiin Kiyomizun temppelille, joka viime kerralla oli jo suljettu ja aivan pimeänä viime kerralla. Mitään ihmeellistä kerrottavaa ei sightseeingiltä kertynyt, kuvat kertoo paremmin aiheesta.

Maanantaina suuntasimme Universal Studiosin teemapuistoon. Onneksi oli maanantai, joten ihmiset olisivat varmastikin töissä. Jo täydestä junalastista saattoi päätellä, että asia ei todellakaan ollut näin. Pääportilla saattoi elävästi aistia jo tungoksen ja jonottamisen katkun. Halloween spesiaali (kolmena päivänä viikossa koko tämän kuun ollut kuitenkin) oli saanut väen sankoin joukoin paikalle. Paikalliset olivat myös pukeutuneet halloween asusteisiin ja taiteilleet naamaansa verta, arpia, haavoja ja muuta mukavaa, mikä oli kyllä ihan hauskaa katsottavaa. Mieli teki vain kääntyä tulosuuntaan ja lähteä pois, mutta löysin itseni kuitenkin puiston porttien väärältä puolelta. Puisto koostui nimensä mukaisesti eri Universalin elokuville pyhitetyistä osioista kuten Spider-Man, Back to the Future, Jurassic Park, Terminator, Harry Potter jne. Joka alueella näille elokuville oli pyhitetty yksi laite/elämys ja monen monta krääsä- ja ruokakauppaa. Koko hommaan kerkesi mennä jo maku, kun väenpaljoudesta johtuvat ongelmat alkoivat:

-Harry Potter -osioon puistosta pääsemiseen piti varata oma aika, joka oli 6-7 h puistoon saapumisen jälkeen, vaikka ajanvaraus hoidettiin heti ensimmäisenä.

-Laitteisiin oli jonoa puolesta tunnista pahimmillaan kolmeen tuntiin. Paikalliset fiksuina olivatkin varustautuneet kirjoilla ja käsikonsoleilla ajan tappamista varten. En koskaan uskonut pystyväni moisiin jonotussuorituksiin ilman pääni räjähtämistä, mutta kerran tuli maksettua niin sitten jonotettiin.

-Kaikki ostettava oli aivan törkeän hintaista, mitä nyt osasi kyllä odottaakin. Harry Potter asukokonaisuuden kaapuineen päivineen olisi saanut vaivaisella parilla sadalla eurolla! Yhdistettynä siihen, että puistosta ei voinut poistua vieressä oleviin ravintoloihin (no re-entry) otsasuoni tykytti jo ihan kiitettävällä tahdilla.

-Yksi eniten odottamistani spektaakkeleista Biohazard olisi laittanut kävijän rähisemään zombi-näyttelijöiden kanssa eloonjäämisestään Walking Dead tyyliin, mutta laitteeseen olisi pitänyt ostaa erikseen vielä lippu, mikä selvisi siinä vaiheessa, kun liput oli jo loppuunmyyty.

Pahoittelut avautumisesta, nyt se on ohi. Itse laitteet olivat tosi siististi tehtyjä. Parhaimmat olivat 4D-”ajeluja”, joissa kulloinen ajoneuvo hytkyi ja sai vuoristoratafiiliksetkin aikaan samalla, kun edessä pauhasi 3D-video milloin mistäkin leffasta. Tylypahkassa tuo systeemi oli erityisen hienosti toteutettu. Kuuden aikaan alkanut halloween spesiaali tarkoitti puiston alueelle saapuvaa zombie apocalypseä. Palkatut näyttelijät hilluivat kaduilla moottorisahat, kirveet sun muut käsissään pelottelemassa ja SWAT-asuiset poliisit taistelemassa näitä vastaan. Ympäristökin muuttui aihepiiriin soveliaammaksi ja naisasiakkaat vain paransivat tunnelmaa kirkumisellaan ja hysteriallaan. Viimeisestä kolmesta tunnista jäikin ihan hyvät fiilikset, mutta puisto kyllä vaatii ehdottomasti mukaan kaksitoista tuntia ajantappoa ja omat eväät ollakseen miellyttävä kokemus. (Kuvat viikonlopusta)

Viikolla yritin suunnitella taas seuraavalle viikonlopulle matkakohdetta vähän kauempaa ja löysin Kinosakin kuumienlähteiden (onsen) kylän. Huikean oloinen paikka, mutta taas sain opetuksen japanilaisista viikonlopuista kantapään kautta, kun jokikinen majoituspaikka on ääriään myöten täynnä. Josko täällä oppisin vähän paremmin suunnittelemaan menojani seuraavaa päivää pidemmälle. Viiden päivän (pe-ti) University Festival tauko onneksi lyheni kolmeen päivään, kun perjantain oppitunnit sitten ilmeisesti kuitenkin pidetään ja tiistaina pitää olla pitämässä My Country, My University –esitelmää, niin ei liikaa harmita. Paikka on muutenkin vasta myöhemmin talvella parhaimmillaan, niin majoituksenkin ehtii varaamaan.