Ensimmäinen päivä

Tässä kirjoittelen ensimmäisiä tunnelmia askeettisen dorm-huoneeni kätköistä (tästä myöhemmin lisää), ensimmäinen olut nautittuna, pullo kylmää vihreää teetä seuraavana herkkuna ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että täällä pystyy sen viisi kuukautta ja 15 päivää oikeasti elämäänkin vielä. Siirtyminen Osakaan alkoi kahdelta aamuyöllä Jyväskylän matkakeskuksella. Jos olisin siinä saanut päättää lähteäkö koko reissulle vai ei niin olisin varmaan jättänyt väliin koko homman. Saavuin Osakaan tänä aamuna seitsemältä paikallista aikaa 24h lähdön jälkeen ja olo oli sen mukainen. Epätoivoa edisti oman heikon valmistautumisen seurauksena se, että yksinkertaisesti olin aivan pihalla ympäristöstäni; oudot merkit hyppivät silmille ja sanaakaan ei mistään saanut selvää.

Aikaa oli kuitenkin onneksi enemmän kuin tarpeeksi; asuntolan check in aukeaisi vasta kuuden tunnin päästä. Itse matkaan kului lähemmäs kaksi tuntia isossa kaupungissa kun ollaan. Ensin limusiinibussilla lähimmälle  mahdolliselle juna-asemalle. Pari tuntia sitten palloilin juna-aseman sisällä ees taas aiheuttaen hämmennystä ja kävin vetämässä pari kulhollista ramenia (kiinalainen nuudelikeitto), joista ensimmäisen sain höystettynä raa’alla kananmunalla ja toisen jollain ihmeellisellä rapuhötöllä ja vihreällä kasvilla, koska jälleen en tajunnut ruokalistasta yhtään mitään ja myyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Juna-asemalta siirryin lopulta asuntolalle taksin kyydissä jossa kuski ei taaskaan puhunut sanaakaan englantia. Kesken matkan osoitteeseen taksikuski spottasi jonkun oikean näköisen paikan ja alkoi tivaamaan, että onko tässä se sun ”ryokan” (joka ilmeisesti sitten tarkoittaa myös asuntolaa eikä vain perinteistä japanilaista majataloa kuten olen ymmärtänyt) ja lopulta totesin, että jäädään sitten tähän ja paikka osoittautuikin oikeaksi.

 Siinä sitten vaihdoin pari sanaa parin saksalaisen ja parin etelä-korealaisen kanssa, jotka tänne myös ovat tulleet opiskelemaan tänään ja eilen. Lisäksi tutustuin indonesialaiseen Samueliin, joka opiskelee samassa ohjelmassakin ja taiwanilaiseen Chongiin (kai). Japanilaiset (tai sen oloiset) tyypit ovat vielä vältelleet ihan tosissaan jo pelkkää katsekontaktia.

 Sitten itse yliopiston asuntolasta. Muutin siis yliopiston omaan asuntolaan muutaman minuutin kävelymatkan päähän kampuksesta ja hintakin on vain 111€/kk eli mitään ihmeitä ei kyllä sopinut odottaakaan. Oma huone muistuttaa keskiverto vankilaa Suomessa muuten, mutta täällä on vielä ilmastointi. Seinät ovat ihan paperia, mikä lie historiallinen jäänne siitä, kun täällä tehtiin oikeasti seinät siitä. Pääsee sitten koko ensimmäinen kerros nauttimaan mun aivastuksien soundeista. Suihkutilat jaetaan koko talon väen kesken, mikä tarkoittaa kuutta suihkua reilulle sadalle ihmiselle. Vessat ja keittiö jaetaan ”vain” kahdenkymmenen ihmisen kanssa minkä kyllä huomaa keittiön kunnosta. Pakko mainita, että vessoista löytyy vanha perinteinen kouru-maassa-malli sekä nykyaikainen perslämmityksellä, strategisilla suihkuilla sekä musiikilla varustettu vaihtoehto. Positiivisena yllätyksenä asuntolassa on myös oma japanilaistyylinen ”kylpylä” mihin pystyy menemään lilluttelemaan kuumaan veteen. Tulee itsekin harrastettua varmaan kunhan vakuutun siitä, että jengi vaan kylpee, niin kuin kuuluukin, eikä peseydy siellä. Aika romaani tuli kirjoitettua, vaikka mikään tapahtumarikas päivä ei ole ollut kyseessä, jospa tää kirjoitustyyli vähän tiivistyisi tästä ajan kanssa. Vielä tuosta lähi-Siwasta voisi mainita sen verran, että ainoat Suomesta tutut elintarvikkeet olivat maito, munat ja pringlesit, jännityksellä odotan millä aion selvitä seuraavat puoli vuotta.

Kuvissa kämppä ei näytä edes hullummalta, koska megapikselit eivät riitä erottamaan kaikkea paskaa seinillä ja lattioilla. Huomenna imurin metsästykseen.

Pari havaintoa:

-Pitää paikkansa, että japanilaiset ylistävät kielitaitoasi kunhan vaan jotait saat suustasi (sanoin eräälle naiselle , että vessa on vapaa)

-Frankfurtin lentokenttä pyörii nykyään samanlaisella etnisellä porukalla kuin turkkilainen pitseria

-Täällä on joissain paikoissa tuplasti enemmän ihmisiä duunissa kuin Suomessa (lentokentillä jonotuksen ohjaajia, bussipysäkeillä omat vastaavansa ja varmasti more to come)