Kampuskierros

17.9.14

Heräsin puoli kahdeksalta tai yhdeksältä kovaäänisen japaninkieliseen kuulutukseen. Tarkoitus oli kyllä käydä katsomassa, että mitä ihmettä tapahtuu tai pitäisi tapahtua, mutta nukahdin samantien uudestaan ja vetelin tyytyväisenä kahteentoista saakka sikeitä... Ilmeisesti ei ollut mitään tärkeää, koska kukaan ei ollut käynyt missään.

Aika hiljainen päivä ollut muuten. Aamupalaksi kävin 7/11:stä (Siwa tästä eteenpäin) corn dogin ja pullon kylmää kahvia. Muutenkin kylmä tee ja kahvi tuntuu olevan täällä se juttu. Hitaan startin jälkeen en pitkään aikaan päässyt pidemmälle kuin dormin yleisiin tiloihin ihmettelemään internetin, puhelimen sun muiden järkkäämistä Samin (Indonesia), Felixin ja Davidin (Saksa) kanssa. Eilen jo tökkäsin vaan verkkojohdon seinään ja ihmettelin sitten, että saakohan tätä käyttää, kun oven ali liukui paperi, jossa sanottiin internetin järjestyvän erillisellä sopparilla operaattorin kanssa parissa viikossa kolmella tonnilla kuussa. Tänään sitten kauppareissulta palatessa oli sujahtanut uusi lappu, että netti kuuluu vuokraan. Oman puhelimenkin saan ilmeisesti toimimaan ihan sim-kortilla toisin kuin alunperin olin lukenut mobiilinetillä ja tekstareilla 10€ molemmin puolin riippuen kuinka paljon nettiä haluaa käyttää. Pitää vaan käydä sumplimassa sopimus jossain vaiheessa vähän lähempänä cityä. Siinä samalla sitten paikalle saapui pari tyyppiä Hong Kongista vanhempiensa kanssa ja yksi brassi paidassa, jossa oli joku Suomi slogan ja poroja sekä taas yksi saksalainen René.

Suunnattiin siitä sitten ulos kampuksella olevaan postitoimistoon Samin johdolla, joka taitaa japania jo niin hyvin, että osaa asioida täällä kielellä. Posti toimistossa tyypit avasivat pankkitilejä itsellensä. Itse ajattelin odottaa sen verran, että selvittelen paljon VISA lohkaisee käteisnostoista maksuja ja kuinka paljon rahan siirtäminen Suomesta tänne pankkitilille maksaa.

Tästä saksalaiset suuntasivat sitten pari pysäkkiä monoraililla metsästämään nettipiuhoja itselleen ja minä jatkoin Samin kanssa Ishibashin aseman lähistölle etsimään super markettia sun muuta. Toyonakan kampus, jonka vieressä asustelen, on kyllä aivan jättimäinen verrattuna Jyväskylän vastaavaan ja varmaan Helsinginkin yliopiston alueeseen. Siellä on tosi paljon asuntoja, joissa Samin mukaan asuu yliopiston henkilökuntaa, ruokapaikkoja, kirjakauppa ja pari pyöräpaikkaa spottasin yhdellä läpikävelyllä. Käytiin sitten kouluravintolassa syömässä matkalla. Aika hyvän tasoista ruokaa. Muutamalla satasella (n. 2-4 € riippuen mitä ottaa) saa oivan japanilaisen aterian ja siihen vielä misokeittoa, riisiä ja jotain pikkuannoksia kylkeen niin että jopa meikäläisen mahalaukku täyttyi. Ei pääse nälkään kuolemaan siis. Ruokalasta matka jatkui Ishibashin juna-asemalle, jossa olikin kauppaa ja kojua tarjolla sitten vaikka ja mitä. Kaikenlaista ruokaa (mäkkäri spotattu koti-ikävän iskemistä varten) ja muita peruskauppoja sekä japanilainen ”pachinko” eli tuollainen rahapeli rakennus, joka tulee ihan kokemuksen vuoksi tarkastettua sisältäkin päin jossain vaiheessa. Yritän olla vähän aktiivisempi jatkossa kuvien ottamisen kanssa, sillä paikat joista ei mitään ihmettä kerrottavaa riitä ovat kyllä kuvissa ihan erilaisen näköisiä. Tällä kertaa matka johti vain super markettiin jossa ruoan ostaminen tulkinkin avustuksella osoittaitui vielä haasteelliseksi, mutta jospa tuohon tottuu. Tuolta sitten kämpille ja pian kävin saksalaisten kanssa hakemassa parit kaljat ja istuttiin jauhamassa niitä näitä. René on lähdössä ilmeisesti ensi viikolla käymään Kyotossa ja saattaa olla, että itsekin tulee lähdettyä messiin katsomaan temppeleitä ”City of 10000 shrines” :iin.

Havaintoja:

-Yliopiston kampuksella orkesterin jäsenet harjoittelivat ulkosalla ihan kaikkien ohikulkijoiden ihailtavana. Kaikilla tosin eri biisi eli aika kakofonista settiä oli.

-Tien poikki kulkee oikeasti junaraiteita ja saatiin yhteen paikkaan jäädä odottelemaan mokoman siirtymistä pois tieltä

-Tosiaan asun male-only dormitoryssä mikä eilisestä postauksesta jäi mainitsematta