京都を訪問 Kioton vierailu part 1

23.9.

Tiistai oli Japanissa kansallinen vapaa-päivä syyspäivän tasauksen kunniaksi ja päätimme lähteä käymään Kiotossa. Matka Kiotoon starttasi herkullisen aamupalan jälkeen tasan kello yhdeksän. Ei vaiskaan, lähteminen jopa viiden ihmisen porukassa on hidasta ja aina jotakuta saa odotella ja niin pois päin. Kiotoon saavuimme kuitenkin 50 min junamatkan jälkeen (ihan paikallisjunalla pääsee n. 4 €:lla paikan päälle) vähän ennen yhtätoista. Ensimmäisenä kohteena oli Iwatayaman apinavuorelle kiipeäminen. Jo matkalla sinne vähän harhaillessa törmäsimme ensimmäisiin temppeleihin, jotka kyllä myöhemmille vastaaville eivät vetäneet vertoja. Apinapuisto/vuori sijaitsi korkean mäen päällä yli 150 m korkeudessa ja kiipeäminen sinne oli parikymmentä minuuttia suoraa nousua mukavaa metsäpolkua pitkin. Mäen päällä olikin sitten aikamoinen hulina. Apinoita pyöri vähän kaikkialla rakennuksen ympärillä, kun turistit jakelivat eläimille makupaloja omasta häkistään. Itse seurailin mieluummin eläimien touhuja ulkosalla, päivä oli aurinkoinen ja lämpöä piisaa täällä vielä pitkälle syksyyn. Hassuja veitikoita, välillä syntyi rähinää ruoasta, mutta suurimmaksi osaksi tyytyväisinä tallailivat menemään. Yksi pieni apina yritti pyydystää lammessa uivia kaloja. Mäen laelta avautui myös upeat näkymät Kioton kaupungista. Kuvasta ei erota mitään, mutta mäen päältä näki kyllä kaikki Kioton suurimmat nähtävyydet.

Matkamme jatkui pienen harhailun johdattelemana UNESCO:n maailmanperintökohde Tenryuu-ji :n temppeliin. Tarkemmin ottaen temppelin puutarhan alueelle. Kyseessä on iso temppeli erittäin kauniilla puutarhalla varustettuna. On haravoitua hiekkaa, lampia ja hyvän tuoksuisia kasveja jne. Kuvat ehkä kertovat aiheesta paremmin. Kaunis paikka. Jeremy tuntuu kyllä tunkevan itsensä joka kuvassa johonkin, jäätävää photobombausta. Temppelin puutarhan vierestä pääsi sitten bambumetsään. Pari sataa metriä pitkä tie kulki tiheän bambumetsikön läpi ja tarjosi mukavaa varjoa auringossa hikoilun jälkeen. Isot hämähäkit oli viritelleet seittejänsä tien ylle ja olivat aika ällöttäviä. Tuntuu kyllä, että en oo mikään Eino Leino näiden kuvausteni kanssa niin katselkaa vaan mielummin kuvia.

Näiden kahden kohteen katsastamisessa oli jo hujahtanut aikamoinen klöntti aikaa, joten lähdimme metsästämään ruokaa. Yritimme päästä vähän pois tuolta turistirysän alueelta, jossa hinnatkin olivat aika äitelät. Syömisen ja harhailemisen jälkeen löysimme itsemme kävelymatkan päästä eräästä linnasta, jonka nimeä en kuollaksenikaan löydä nyt kirjoittaessa. Eipä sillä väliä, sillä linnalle päästässemme kello oli jo puoli viisi ja nähtävyyksillä alettiin laittaa lappua luukulle tältä päivältä, joten emme päässeet enää sisään. Hirveän aikaisin sulkevat näitä paikkoja mielestäni. Tämä tarkoitti sitä, että varsinaiset nähtävyyksillä vierailut jäisivät toiseen kertaan, mutta päätimme vielä lähteä käymään Gionin kaupunginosassa Lonely Planet opaskirjan suosittelemalla sightseeing kierroksella.

Matkan varrella olikin runsaasti kauniita temppeleitä joihin ei enää päässyt vierailemaan, puistoalue ja jättimäinen buddha-patsas, jota saatiin todistaa vain matkan päästä. Pimeän laskeutuessa kävelimme vielä valaistuilla kaduilla ja katselimme suljettuja nähtävyyksiä, sulkeutuvia kauppoja ja vastaan käveleviä kimonoihin pukeutuneita japanilaisia. Jossain oli ilmeisesti bileet, jos osaisin niin olisin kysynyt mihin kaikki kimonoihmiset olivat matkalla. Pimeydessä kamerallani ei ollut enää mahdollista saada siedettäviä kuvia, mutta ei hätä tämän näköinen; Gionissa tulee varmaan käytyä vielä uudestaankiin niin, että paikat ovat auki. Sen lisäksi Kiotossa on vielä paljon muitakin nähtävyyksiä joten visiittejä kertynee vielä ainakin kaksi, ellei kolmekin jossain välissä. Kuvia tuli sen verran paljon että ajattelin laittaa ne erikseen tänne.

Havaintoja:

-Opin junassa ensimmäisen kanjini: 山 tarkoittaa sanaa yama eli vuori.

-Jokaiseen nähtävyyteen päästäkseen joutuu kaivamaan kuvettaan muutaman euron verran. Tenryuu-ji –temppelissä puutarhaan ja itse temppeliin oli omat pääsymaksunsa.

-Japanin pääuskonto on šintolaisuus ja buddhalaisuus yhdistettynä. Vaikka japanilaiset eivät varsinaisesti kovin hengellisiä olekaan niin temppelialueella oli monenlaisia rituaaleja ja juttuja mitä paikalliset tekivät. Rukoilu hoituu seuraavasti: Temppelin kyljessä olevan ison kellon helistys, kämmenet vastakkain rukouksen tekeminen, kaksi taputusta ja kumarrus.

-Kartoissa temppeleitä merkitään hyvin samanlaisella merkillä, kuin eräs nationalistisen liikkeen tunnus Saksassa 30-40-luvulla.  

24.9.

Ensimmäinen sadepäivä Japaniin saapumisen jälkeen. Päivä on siis suurilta osin kulunut sisätiloissa. Postin pankissa vaan tuli käytyä avaamassa vihdoin japanilainen pankkitili. Tämäkin toimitus olisi vienyt aikaa, ellei samaan aikaan pankissa asioinut englanninkielen opettaja olisi auliisti auttanut hakemuspaperin oikein täyttämisessä. Kyllä se itsekin toki olisi hoitunut, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kielimuurista sormenpäillä roikkuen. Maksoin samalla koko koulun vaatiman vakuutusryppään, jolle tuli hintalappua reilu 150 euroa. Puolen vuoden valtion vakuutukset ja koulun opiskelijoiden oma PAS vakuutus. Lisäksi kotimaastakin kehoitettiin ottamaan vakuutus matkaa varten. Jokohan sitä nyt alkaisi olemaan turvassa. Sitä odotellessa, että jotakin sattuu. Muuten päivä mennee lähinnä sadetta pitäessä, eilisen jälkeen onkin ihan hyvä pitää vähän välipäivää.