Sitä ja tätä

30.9.

Edellisestä päivityksestä kerkesi jo puolen viikkoa vierähtämään, vaikka mitään suuruuksia ei olekaan tapahtunut. Lauantaina lähdin paremman tekemisen puutteessa Carlin ja Renén mukaan Denden towniin, joka on Osakan kaupunginosa, johon on keskittynyt pelit, elektroniikka ja kaikki manga/anime –hömpötykset. Sinänsä paikka ei kyllä ollut mitenkään ihmeellinen, vaan lähinnä ihmetystä aiheuttivat paikan päällä olevat jättimäiset kaupat. Lisäksi kadun varrella oli useita tyttöjä pukeutuneena ilmeisesti jonkinnäköisiin siivoojan asuihin ja houkuttelemassa ihmisiä kuka mihinkin kauppaan. Kolmessa kaupassa käytiin pyörimässä, joista ensimmäinen oli vakuuttavat 8 kerrosta kaikkia edellä mainittuja tuotteita. Kaksi muuta sitten olivat omistautuneet mangalle ja niiden oheiskrääsälle. Erilaisille figuureillekin oli varattu oma kerroksensa. Kaksi muuta kaveria ovat ahkerampia genren harrastajia ja tutkiskelivat paikkoja tarkemmin, itse lähinnä pyöriskelin ympäriinsä sillä, mitään varsinaisia tarpeita ei ollut ja viihdeosaston tuotteista en kuitenkaan ymmärtäisi sanaakaan. Paluumatka pimentyneen Namban kautta takaisin dormille.

"Yöllinen" kuva Shinsaibashilta.

Mangaa mangaa mangaa

Sunnuntaiksi suunniteltu pieni retkeily luonnonhelmaan Osakan laitamilla Minoo:ssa jäi lopulta tekemättä liian myöhäiseksi venyneen lähdön vuoksi. Itsekin vetelen ilman kelloa unta tyytyväisenä vähintään yhteentoista asti, muita sai sitten odottaa vielä kahteen. Aurinko täällä laskee kuudelta ja julkisilla matkustamiseen kuluvan ajan lisäksi, joten todettiin, että tänään ei kunnolla käppäilemään ehdi. Tässä vaiheessa iski pienimuotoinen mökkihöperyys ja sunnuntain sekä maanantain puuhailin omiani itsekseni. Pähkäilin kurssivalintoja, putsasin tietokoneeni villakoirista pidentääkseni sen elinikää tarvittavaksi 5 kk:ksi ja kokkailin vihdoin itsekin jotain pientä. Paistoin valmis-ramen annokseen vähän kanaa ja lisäsin sekaan lörtsähdyksen tofua sekä pavun ituja. Ei mikään gastronomian riemuvoitto, mutta jostain täälläkin pitää aloittaa. Liekö suomalainen luonteenpiirre, mutta minusta yksin oleskelu teki kyllä hyvää. Illalla neljännestä kerroksesta pari japanilaista (Masahiro ja Nonaka) ja australialainen Jason järjestivät tervetulojuhlan dormimme vaihtareille. Kaverit olivat vääntäneet padallisen currya ja hirveän kasan riisiä ja tarjosivat sojua, kaljaa, naposteltavaa vielä ruoankin lisäksi. Itse olin ainakin yllättynyt vieraanvaraisuudesta, näköjään täälläkin tyyppejä on moneen eri junaan; ei pelkästään tyyppejä, jotka ei edes päin uskalla katsoa.

Tervetulojuhlasta.

 Tiistai oli jälleen orientaationtäyteinen päivä. Ensimmäisenä IT-orientaatio, missä nimensä mukaisesti selvitettiin IT-hommat kuntoon. Toisena kirjasto-orientaatio eli ensin puolen tunnin power pointti ja sitten samat asiat uudestaan kirjastokierroksen aikana. Viimeinen osio oli esittelykierros vielä Toyonakankin kampuksella. Kierroksen jälkeen lähdin Edwinin ja Davidin mukaan kahville heidän japanilaisen buddynsä Kenin kanssa. Läheisessä ruokala/kahvilassa sain vihdoin eteeni kupillisen ihka aitoa suodatinkahvia. Ei ollut kummoista, mutta valmis-kylmäkahveihin verrattuna vertaansa vailla. Pitänee hommata kahvinkeitto vehkeet itsellekin, niin ei viittä kuukautta joudu kärvistelemään ilman. Ken oli heti keksimässä ohjelmaa parivaljakolle, kysellen mitä nämä haluaisivat Japanissa tehdä ja pyysi minuakin mukaan joka reissulle, mutta totesin, että pitää tavata oma buddy ensin ja katsoa miten homma hänen kanssa lähtee rullaamaan. Huomenna sitten on jo ensimmäiset luennot.

Ensimmäinen kuppi mustaa kultaa

Havaintoja:

-Pitää ruveta heräämään aikaisemmin.

-Jälleen japanilaisten kivikautisuus iskee. Kirjasto oli valtava ja sisälsi kuusi kerrosta varastoa; suuria huoneita hyllyt vääränään kirjoja ihan kuin mistään digitaalisesta ei olisi koskaan kuultukaan.

-Ilmeisesti edes yksi aito kemian kurssi vaihtojaksolle jää haaveeksi, sillä muutamaa kurssia lukuunottamatta koko Graduate School of Sciencen kurssivalikoima on japaniksi. Pitää vielä varmistua asiasta.