Torstai on byrokratiapäivä

18.9.

Tänään tuli tutustuttua japanilaiseen byrokratiaan tosin melko maltillisesti vielä. Avasin vihdoin toissapäivänä saadun ruskean kirjekuoren johon oli koottu asiat, jotka pitää omin toimin hoitaa järjestykseen ennen ensi viikon perjantaita, jolloin on ensimmäiset koulun orientaatiot. Olin olettanut, että tähän saisi jotain opastusta/apua, kuten kaverillani Etelä-Korean vaihdossa, mutta ilmeisesti täällä asiat saa hoitaa ihan itsekseen. Ohjeet kyllä ovat paperilla niin kattavat, että oikeaan paikkaan oikeiden papereiden kanssa löytää, mutta mitään ei kyllä ymmärrä mistään. Byrokratia kattauksesta löytyy:

-Asukkaaksi rekisteröityminen

-Kansallisen terveysvakuutuksen maksaminen

-Kansallisen eläke suunnitelman tekeminen (hämmennys)

-Pankkitilin avaaminen

-Opiskelijoiden oman vakuutuksen maksaminen

-Oman japanilaisen puhelinliittymän hommaaminen mikä toki on vapaaehtoista.

Tänään hoidin vasta kolme ensimmäistä tuolta listalta. Käytin aamun erinäisiin dokumentteihin tutustumiseen ja ehdin onneksi vielä muiden (Sam, David, Felix ja René) mukaan matkalle kaupungintalolle. Ilman Samia olisin ehkä ehtinyt kaupungintalolle siinä sulkemisaikaan puhumattakaan siitä avusta, jota hän japania hyvin osaavana jakoi meille kaikille. Pitää tarjota kaverille lounas jossain vaiheessa vastineeksi kaikesta avusta. Koko reissuun meni n. 5-6 tuntia ruokataukoineen ja matkoineen.

Ensin kampuksen läpi Ishibashin asemalle, josta parin tonnin junalippu kouraan, josta muutama pysäkki keskustaan päin. Junasysteemi on ihan johdonmukainen, kunhan vielä keksin millä logiikalla jotkut junat jättävät joitain pysäkkejä väliin. Julkinen liikenne tulee tarkasti ajallaan ja sillä pääsee joka paikkaan, mutta hinnat tuntuvat aika korkeilta. Odottelen vielä josko saisin tietoa vielä jostain kausikortista tai vastaavasta.

Kaupungintalolla sitten residence registration työn alle ja valmiiksi täytetyistä lomakkeista huolimatta saatiin vielä yhdet täytettäväksi. Siinä sitten tajusinkin, että enhän minä osaa edes kirjoittaa nimeäni tai osoitettani japaniksi. Tässäpä onkin sitten tekemistä ennen seuraavaa reissua:

サ-ルニオ ヴィレ eli kirjaimellisesti Saarunio Vire. Osoitetta en edes osaa koneella kirjoittaa, kun en tiedä mistä lähtisin noita kanjeja hakemaan. Kuitenkin noi oman nimen harakanvarpaat on ihan simppelistä päästä. 理学部 tuosta nyt esimerkkinä ”School of Science” jonka nappasin sähköpostistani. Japanissa siis on kolmet eri kirjaimet käytössä; katakanat – tavumerkit lainasanoille, hiraganat – tavumerkit japanille ja kanjit, jotka ovat suoraan kiinasta ja merkitsevät kokonaisia sanoja. Kanjeja tulisi osata semmoinen 1000-2000 perus tasolla, itse en ole koskaan opetellut yhtäkään.

Itse byrokratiasta ei kyllä paljoa riitä kerrottavaa. Kolmella eri tiskillä käytiin ja jokaiselle pari lappua ja residence card mukaan. Siinä sitten odottelua, kun henkilökunta pyörittää papereita, skannailee sun muuta ja sitten kuuntelemaan jatko-ohje lätinät, joista et ymmärrä sanaakaan ja seuraavalle tiskille. Henkilökunta kyllä auttoi papereiden täyttämisessä, mutta oma ymmärrys tapahtuvista asioista jäi kyllä nollaan. Pitää vaan luottaa byrokraatin kunniasanaan. Japanilainen byrokratia on kyllä aivan kivikautista, kaikki tehdään paperilla kopiokoneiden kanssa ja lankapuhelimet laulaa. Kaikki liikenne hoituu postin kautta ja käteisellä, ihan kuin internetistä ei olisi kuultukaan. Byrokraatteja on myös kokonainen armeija ja tuokin on vain yksi monista kaupungintaloista Osakan alueella.

Taas jotain friteerattua/uppopaistettua possua, juustoa ja jotain ihme perunamössöä. 

Oikealla keskellä perunasalaattia.

Otettiin ruokatauko kaikesta byrokratiasta ja käytiin vieressä olleessa ravintolassa vetämässä lounaaksi vähän-kaikkea-sekoitus, josta sorruin sitten ottamaan instagram kelpoisen kuvan, on se ruoka vaan niin erilaista että sitä kelpaa kuvailla. Kaupungintalolta sitten suunnattiin takaisin dormille ja pääsin asemalla vihdoin hyaku-en-shoppuun eli kauppaan, jossa kaikki tuotteet maksavat 100 jeniä (+ verot) kappaleelta. Jännä tapa täällä ilmoittaa aina tuotteen veroton hinta isolla ja ehkä mahdollisesti verollinen hinta sitten pienellä alakulmassa. Kaupasta tarttui mukaan suihkusandaalit, ruokakulho, kasvosuojia potentiaalisen sairastumisen varalle ja henkari. En ole ihan varma käytetäänkö kasvosuojaa sen takia, ettei itse sairastuttaisi vai siksi, että ei sairastutettaisi muista. Kätevä keksintö silti. Muutenkin kätevä paikka hommata vaihtarina kaikennäköistä niin ei harmita sitten hirveästi luopua tavarasta, joka ei mahdukaan laukkuun paluumatkalle.

Havaintoja. 

-Suositut urheilulajit nuorten keskuudessa ovat ilmeisesti baseball, haavipallo (tai mikä lie) ja futis ainakin ulkona harrastettavista jutuista. Jäin siihen hetkeksi ihmettelemään hirveää huutamista ja meteliä, mikä eräästä haavipallomatsista lähti.

-Heti nukkumaan mentyä pääsin ihastelemaan aitoa japanilaista huuto-oksentamista. Ihan oikeasti huutamista. Ensin ajattelin, että joku pääsee ulkona hengestään enkä yhdistänyt asiaa kyseiseen tapahtumaan ollenkaan. Sama pelottava ääni on jo dormin vessastakin kuulunut aiemmin ja en tiedä heittikö David vitsillä vai tosissaan, että japanilaiset tykkäävät oksentamisesta... Mitä helvettiä oikeesti.

-Japanissa ajanlasku alkaa aina alusta uuden keisarin syntyessä tai astuessa valtaan. Nyt eletään vuotta 26

















Random kuvat urheilukentän laidalta ja keskellä katua ohi kulkevasta junasta.